Kevään merkit

Tyhjä tila,
tylsyvä terä.
Kukka herkin
ei ehkä elä!

Yö

Kuu kiilaa kahtia veen
sine värjää yön.
Rosoinen reuna pientareen

Kaiku kukkuu ja huhuilee,
kahisee pimeässä,
yö hiljaa hiipien etenee.

Seitinhieno vaaleus kohoaa.
Taivaan rannassa
on jo jotain uutta tulevaa.

Aamun kajo kätensä ojentaa,
ottaa vastaan.
Nyt yö uneen vaipua saa.

Runotusta

Runo paperilla räpelsi,
paperi kulmiaan kurtisti,
pöytä liitoksiaan narisutti,
kun runoilija sanojaan oksensi.
>