Pysähdys

Huolta, toivoa, toivoa, varovaista iloa, romahdus. Vaivuit, ja luovuit kaikesta. Yksinkertaista? Tulet, olet ja menet. En olisi voinut sanoa aiemmin - olit rakas minulle. Nyt voin sen sanoa, mutta et ole enää kuulemassa. Kun ajattelen sinua, tunnen jääneeni yksin, kun puhun sinusta muiden kanssa, tuntuu kuin olisit lähellämme. Väsyn  ajatellessani sinua, mutta jos en  ajattele, epäilen etten välittänynyt sinusta. Ristiriitaista kuin vain elämä ja kuolema voi olla. Nytkin puhun sinulle vaikka et ole olemassa- järkevämpää olisi puhua vaikka itselleen, olisi joku joka kuulisi. On raskasta tehdä kahta työtä: leipätyötä ja surutyötä. Ensinmainitusta pääsee eläkkeelle joskus, mutta toisesta ei koskaan

Kevään merkit

Tyhjä tila,
tylsyvä terä.
Kukka herkin
ei ehkä elä!

Yö

Kuu kiilaa kahtia veen
sine värjää yön.
Rosoinen reuna pientareen

Kaiku kukkuu ja huhuilee,
kahisee pimeässä,
yö hiljaa hiipien etenee.

Seitinhieno vaaleus kohoaa.
Taivaan rannassa
on jo jotain uutta tulevaa.

Aamun kajo kätensä ojentaa,
ottaa vastaan.
Nyt yö uneen vaipua saa.

Runotusta

Runo paperilla räpelsi,
paperi kulmiaan kurtisti,
pöytä liitoksiaan narisutti,
kun runoilija sanojaan oksensi.
>